Tänään oli pakko käydä tarkistamassa pyykinpesukoneen sisätilat. Polvistuin koneen eteen ja vilkuilin sisälle. Uskaltauduin ojentamaan käteni ja pyörittelemään pesurumpua ees ja taas, työnsin jopa pääni puoliksi sisäpuolelle. Tämän kaiken tarkoituksenahan oli selvittää, että syövätkö pesukoneet oikeasti sukkia.
Valitettavasti (tai toisaalta onneksi) pesurummussa olevat reiät olivat niin pieniä, ettei niistä kyllä minun tassuni kokoinen sukka mahtuisi - eikä kenenkään muunkaan tassun kokoinen sukka. Ihmeteltäväksi sitten jää, että missä välissä sukat oikein lähtevät lätkimään.
Kuukausi sitten ostin viisi paria aivan tavallisia sukkia. Tämän jälkeen olen nähnyt kyseisistä pareista yhdet kahdesti, yhdet yhden kerran ja yhdestä parista yksinäisen yksilön. Viisikymmentä prosenttia ostamistani sukista on ollut siis ensimmäisen käyttökerran jälkeen totaalisesti hukassa. Opiskelijana minulla ei olisi varaa ostaa sukkia kovin usein, mutta jos käytyäni läpi kaksi pyykkikoria, suuren pyykkikasan, oskarinoksan ja yhden pyykkitelineen en ole rikastunut sukkalöydöillä, ei minulla nähdäkseni ole muita vaihtoehtoja.
Tietenkin voisin vielä penkoa viiden muun perheenjäseneni vaatekaappien sisällöt. Mutta ähäkutti! Kolme kaappia olen jo penkonut, sukkasaldo ympyräinen nolla.
Jos tapaatte jossain kaupungilla tai muualla liikkuessanne sukkiani, olisin hyvin kiitollinen jos välittäisitte terveiset ja kotiinpaluuanelut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti