Ensiapuilua

Johan oli taas päivä - ja vielä jatkuu vaan.
Herätys oli puoli kahdeksalta. Ei siinä muuten mitään, mutta on lauantai. Joku vain menee aina ilmoittamaan minut kaikenlaisiin juttuihin, kuten täksi viikonlopuksi EA1 -kurssille. Ei EA1:ssa mitään vikaa ole, päin vastoin, hyvä porukka kouluttautumassa ja kouluttaja osaa asiansa. Ei tarvitse pelätä kysyä, eikä tarvitse tuntea itseään typeräksi tai osaamattomaksi missään vaiheessa, niin kuin usein kaiken maailman koulutuksissa käy. Tauoilla juttu on kevyehköä ja viihdyttävää. Periaatteessahan kurssi menisi jopa eräänlaisesta rentoutumistavasta.

Tänään tuli harjoiteltua painelu-puhalluselvytystä käytännössä, samoin kuin kylkiasentoon kääntämistä ja painesiteen tekemistä. Sinänsä vanhoja juttuja ja jo ennestään tuttuja, mutta tämän päivän jälkeen näissä asioissa on vihdoin jonkinlainen varmuus. Ensimmäistä kertaa nämä jutut ovat oikeasti näiden kouluttamiseen pätevän henkilön opettamia.

Mutta sitten tämä päivän jatkuminen.
Saavuin vasta Tyrväntöön, mikä sinänsä on erityisen ihanaa: rakastan olla täällä, maaseutu jotenkin pukee minua loistavasti. On rauhallista ja niin edelleen. Rankan tästä päivästä tekee ihan oma laiskuus. Koeviikiko alkaa tiistaina uskonnolla, enkä ole oikeastaan edes avannut vielä kirjaa. (Ja EA-kurssihan jatkuu siis vielä huomenna.) Matematiikan harjoittelukin on jäänyt hyvin vähäiseksi, ja ainakin tällä hetkellä sisuskaluja kalvaa osaamattomuuden ja ymmärtämättömyyden tunne matematiikan suhteen.

Siis pitemmittä puheitta todennäköisyyslaskennan koukeroiden pariin, jotta pääsisi vielä huomenaamullakin samaan aikaan ylös sängystä.