"Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni."

Koeviikko on saapunut.

Koko eilinen ilta meni rattoisasti uskontoa lukiessa. Lähinnä tankkasin USA:n kristinuskoa pähkinänkuoressa. Siitäkin huolimatta, että USA:ssa valtio ja kirkko on erotettu toisistaan, vaikuttaa USA yhdeltä maailman uskonnollisimmista valtioista. Uskonto - ja erityisesti kristinusko - nostaa päätään poliittisten asioiden lisäksi myös arkipäivään liittyvissä asioissa. Yhden dollarin (en ole kauheasti tätä Ameriikan rahaa päässyt lähietäisyydeltä tutkimaan, joten muista en tiedä) seteleissä lukee "In God we trust". Sanaparsi "God bless America" on varsin tuttu poliitikkojen lausahtamana.

Fundamentalistikristityt tappavat aborttiklinikoilla työskenteleviä lääkäreitä, koska he tekevät abortteja pienille elämän aluille. Kaikilla on siis oikeus elää. Mutta fundamentalistikristityt kuitenkin eväävät aborttilääkärin oikeuden elää tappaessaan tämän.

Pietistit sanovat EI tapakristillisyydelle. Pietistien mukaan vain kunnon kristitty voi päästä taivaaseen. Vähän sama kuin jehovan todistajien kanssa. Paitsi, että eivät jehovan todistajatkaan enää taivaaseen mahdu, se on täysi jo.

"Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa" kuuluu Pelastusarmeijan tunnuslause. Mormonit kuuluvat omasta mielestään kristittyihin, muut tunnustuskunnat eivät ole samaa mieltä. Kieltämättä, miehen oikeus ottaa useita vaimoja syö kyllä tasa-arvoa. Sitten voi tosin miettiä, että naisella ei ole oikeutta toimia pappina roomalaiskatolisessa kirkossa ja evankelisluterisessakin käydään aika ajoin aiheesta kiivasta keskustelua. Onko se sitten tasa-arvoa?

"Yksin uskosta, yksin armosta" sanoo Luther. Ihmisen teoilla ei ole merkitystä taivaaseen pääsemisen kannalta, vain uskolla. Siinä menivät sukset ristiin roomalaiskatolilaisuuden kanssa. "Mitä enemmän teet hyviä asioita ja vähemmän pahoja, sen vähemmän aikaa joudut viettämään kiirastulessa", sanoo roomalaiskatolilainen.

Sitten vielä fundamentalistikiihkouskovaismuslimit, jotka räjäyttelevät autopommeja ja itsejään, kai silläkin jotain tekemistä uskonnon kanssa on.

Loppuun toteamus:

Niin kauan kuin minkä tahansa lahkon uskovaiset pysyvät minusta käännytysaikeineen kaukana, pysyn myös minä suvaitsevaisena. Kun raja on ylitetty, totean itselleni oikeuden kritisoida ja vastustaa kaikin mahdollisin tavoin.

Antakaa minun uskoa tai olla uskomatta omalla tavallani. En tarvitse tai kaipaa pelastusta, varsinkaan sellaisilta seurakunnilta, joissa pelastuminen on jo mahdotonta.