Kyynisyyden ruumiillistuma

Postimerkit, nuo kutaleet, saivat minut pauloihinsa. Niiiiiin oli tarkoitus ostaa asiallisia, aikuismaisia ja ehkäpä maskuliinisia postimerkkejä.

Toisin kävi. Päädyin keijukaisiin kimalteella. Mies kiittää.


Kyyniseksi minua luonnehtivat. Oikeastaan se on paras luonnehdinta, joka minusta on tehty aikoihin. Itse tunnistin tämän piirteen itsestäni välittömästi. Täytyykin vielä keskustella sen yhden poliisin vaimon kanssa aiheesta kyynisyys. Ehkäpä hän ymmärtää minua silloin hieman paremmin.

Tänään oli verikoe. Oli muuten ihan kamalaa. En halua sellaiseen toiste. Yäkhyi.

Koulu ei mene hyvin. Minusta ei ilmeisesti tule työntekijää haluamaani ammattiin yksi, koska kyseinen kouluaine ei vaan suju. Menee koko ajan huonommin. Enkä oikeastaan edes tiedä, kuinka voisin opiskella sitä. En osaa.
Eikä minusta tule myöskään työntekijää haluamaani ammattiin kaksi, koska laiskapaskuuteni takia en koskaan pääse kyseiseen oppilaitokseen sisälle.
Enää voin luottaa vain valtion viralliseen ammatinvalintaoppaaseen. Ehkäpä minusta sittenkin tulee ammattiurheilija. Valitsen lajikseni sadan metrin aidat.
Ja koska olen tähänkin liian huono, täytyy varmaan tyytyä siihen valtion kakkosvaihtoehtoon, kehitysvamma-avustajaan. Jes. Tällä mennään pitkälle.

Sananen jos toinen minusta kehitysvamma-avustajana: kartan asiakkaita, puhun heistä pahaa työkavereiden kesken, nauran heille ja häpeän heitä, en pidä heitä itseni arvoisena, en pidä heitä kunnon työpanoksen arvoisina, minua iljettää heidän seuransa, vältän koskemista ja harrastan paljon käsienpesua.

Että terve. Tuonkin ammatin olisi saanut pois yksinkertaisella kysymyksellä: "Ovatko vanhukset ja vammaiset lähellä sydäntäsi?" Ammattiurheilijan olisi saanut heivattua veks kysymällä "Pidätkö kilpailutilanteista, jossa ihmiset laitetaan paremmuusjärjestykseen?" tai "Oletko harrastanut pitkään jotakin urheilulajia?". Hei haloo.

Työttömät elävät leveämmin kuin opiskelijat. Taidan ryhtyä työttömäksi.

Töistä puheen ollen - onkin taas se aika päivästä, kun on pakko käydä mollissa metsäsätämässä kesätöitä. Jos ei ensimmäisellä eikä toisella kerralla, niin sitten kolmannellakymmenellä seitsemännellä kenties?!

Ylinopeutta ja muita liikennerikkeitä

Tunnustan. Rikon nykyään lakia omakätisesti lähes päivittäin. Syyllistyn ylinopeuksiin ja niin sanotuilla "vanhoila vihreillä" ajelemisiin. Tänäänkin ajoin puolisen kilometriä ilman valoja, vaikka autossa toimivat valot onkin.

Olen myös vaarantanut liikennettä ajamalla liian kovaa tilannenopeutta, olemalla epätarkka kevyen liikenteen suhteen ja jättämällä tasa-arvoiset risteykset liian vähälle huomiolle. Ja tämä kaikki alle viikossa!

Olen pahis, oikea katujen kauhu. Puolustuksekseni voin kuitenkin kertoa seuraavaa:

Ylinopeudet esiintyvät yleensä nopeusrajoituksen muuttuessa, ja niihin liittyy vaihteiden vaihtoa. Vanhoilla vihreillä olen ajellut, koska olen tullut melko kovaa mustan jään peittämään alamäkeen. Valot unohdin laittaa päälle, ihan vahinko se oli.

Kolmeen viimeiseen kohtaan minulla ei ole mitään puolustuksekseni sanottavaa. Omia mokia kaikki, ja pahimmassa tapauksessa olisi voinut jotain sattuakin. Onneksi ei ole sattunut. Vastaisuudessa on vain muistettava huomioida muu liikenne ja tienkäyttäjät paremmin.

Yhden hyvin suuren ja tärkeän pyynnön haluan kuitenkin esittää: hyvät jalankulkijat ja pyöräilijät, älkää aiheuttako nuorelle ja kokemattomalle, vasta ajokortin saaneelle autokuskille ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja suurta riskiä sydäninfarkiin kulkemalla pimeällä ilman asianmukaista heijastinvarustusta! Voi Luoja, kuinka voikaan pelästyä tien vieressä pelkästään paikallaan seisovaa mustiin pukeutunutta henkilöä, jonka olemassaolon valitettavasti huomaa vasta kymmenen metriä ennen kuin potentiaalinen yliajo voisi tapahtua.

Pyydän.

Hiusongelmia

Nyt se on tehty! Ensimmäiset viinat Alkosta haettu ihan omakätisesti. Kissanminttua tarttui mukaan.

Hiukset kiusaavat. Ja sikiävät kaksihaaraisia. Ja viisitoistahaaraisia. Niille pitäisi ilmeisesti tehdä jotain. Tai niin ainakin miehenpuoli väittää. Minulle itselleni riittää mukavan rentouttava iltapuuhastelu tukkani parissa kaksihaaraisia leikellen, mutta ilmeisesti miehenpuoleni kokee sen jotenkin turhauttavaksi ja vaatii minua menemään kampaajalle. Kuinka moni mies vaatii tyttöystäväänsä tai vaimoaan menemään kampaajalle? Oikein vaatimalla vaatii?!
Mahdan olla melko erikoisessa ja harvinaisessa asemassa.
Tosin, mies on luultavasti ihan oikeassa, sillä "kampaukseni" vasen puoli alkaa olla näkyvästi useita senttejä ylempänä kuin oikea puoli. Hmmm...

Tänään on ollut taas vaihteeksi ravinnon puolesta laatupäivä. Pari suklaapatukkaa, pari karjalanpiirakkaa munavoilla, pari donitsia, pari lasia Pepsiä ja pari kulausta Vissyä. Jee. Onneksi huomenna on luvassa ravintolailta tyttöjen kanssa Kojootissa. Ja sitä ennen hohtokeilaus! Nyt kun enää parantuisin maagisesti tästä jo pari viikkoa minua ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän piinanneesta ihmehorkasta, kuumeflunssakorvatulehduskurkkukipuVTI-nuhanenäväsymysheikotusmahasekaisin -tilasta. Huh. Ja ääneni haluan takaisin!


PS: Kirjalliset meni läpi kahdella virheellä kuvissa! Olen erityisen tyytyväinen. :) Inssi on maanantaina.