Nukuin erityisen huonosti - vielä kolmen aikoihin vilkuilin kelloa. Puoli tuntia aiemmin olin kääntänyt pääni kohti jalkopäätä ja jalat laskenut tyynyille. Jotenkin se tuntui paremmalta ratkaisulta kuin jatkaa pyörimistä. Olin kuitenkin laittanut valot pois jo puoli yhdeltä kirjoitettuani ensin kirjeen korpisoturilleni. Uni ei vain tullut.
En pyörtynyt enkä oksentanut vanhojentanssiharjoituksissa.
Terveydenhoitaja käski rasvata ja hieroa paleltuneita jalkoja - ja toivoa parasta.
Historianopettaja rankaisi ärsyttävällä käsitekartalla.
Matikantunnilla selvisi, että meidän pitäisi osata myös logaritmit.
Valitsin aiheen äikän puheeseeni.
Viisastuin - vain noin 6 prosenttia maailman energiasta on öljyperäistä.
Löysin lehdestä hyvän kirjoituksen puhettani varten.
Osasin matematiikantehtävän ja olen itsestäni niin pirun ylpeä. Meni vain 50 minuuttia. Siihen ainoaan. Mutta silti.
Jaksoin tehdä toisen puolen historian läksystä.
Lisäsin yhden henkilön Polkuun.
Totesin, että Polku on ihan syvältä.
Vein astioita sinne, minne ne kuuluvat.
Väsyttää ja masentaa. On pirunmoinen ikävä. Erosta on alle vuorokausi ja sen jälkeen olen puhunut miehenpuolen kanssa puhelimessa ja kommunikoinut myös tekstiviestien kautta. Silti. Kylläpä olen vieroitusoireinen.
Vielä tänään pitäisi:
* Siivota huonetta.
* Käydä suihkussa.
* Lukea pari sataa sivua Kotiopettajattaren romaania - englanniksi.
* Opetella kahden aukeaman verran englannin sanoja.
* Tehdä mahdollisesti toinen puoli historianläksystä.
* Ehkä syödä jotain.
* Voimailla.
Mikäs hätä tässä on, onhan minulla vielä kolmisen tuntia aikaa. Taitaa Jane Eyre siirtyä. Ja sanat myös. Niitä olenkin pääasiassa vältellyt koko päivän.
One down, at least 179 to go. Not so funny.
47 päivää seuraavaan lomaan ja 49 elämään.
Masennus.
maanantai 11. tammikuuta 2010
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Sauna
Joululomalla koin pari erikoisinta saunareissua ikinä. Tietenkin lomaan mahtui myös aivan tavallisia saunomisia, mutta loman toinen sauna pesi kyllä kaikki aikaisemmat kokemani ihmeelliset saunomiset aivan puhtaaksi.
Kello on paljon. Saavumme miehenpuolen kotiin, jossa koko muu perhe on jo ollut saunassa. Kiuaskin on jo pois päältä. Päätämme kuitenkin vielä saunoa, sillä hiukseni ovat todella likaiset ja olemme muutenkin odottaneet, että saisimme avata loman ensimmäiset saunakaljat ( ja -siiderit).
Saunan lämmettyä oikeisiin lämpötiloihin hipsimme alakertaan pyyhkeet kainalossa. Perheen +48 -osasto on kuitenkin päättänyt lähteä tanssimaan. Mukana on myös isännän entinen työkaveri. Seisoskelemme keittiössä odottamassa pääsyä vessaan ja saunaan. Emäntä vaihtaa vaatteita ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran - lopultakin myyty 50-luvun pallokuosihameelle, nätille pusakalle ja mustille korkokengille. Mutta meikki vielä. Olemme odottaneet keittiössä 15 minuuttia.
Mutta menkat! Nuo salakavalat ovat päättäneet alkaa paria päivää etuajassa. Mainitsen asiasta miehenpuolelle. "No kohta päästään saunaan", on vastaus. "Ne alkokin nyt eikä kohta", isken takaisin. Siihen ei ole vastaansanomista. Koetan valua mahdollisimman hitaasti (ihan niin kuin minä voisin siihen jotenkin vaikuttaa) odotellessamme vielä toiset 15 minuuttia meikkaamista, hiustenlaittoa ja toisten vessassakäyntiä.
Lopultakin! Saamme luvan käyttää saunaosastoa ja salia ihan vapaasti. Riisun vaatteeni keskelle salin lattiaa nätiksi kasaksi, alusvaatteet toki päällimmäisinä. Vessan ja suihkun kautta nappaan siiderini ja kiipeän saunan lauteille rentoutumaan. Löylyäkin riittää, vaikka kaikessa temmellyksessä joku onkin kääntänyt kiukaan uudelleen kiinni. Suurta vahinkoa ei kuitenkaan ole ehtinyt tapahtua.
Yhtäkkiä kylpyhuoneosaston oveen kouputetaan - on kuulemma kova kiire ja ovi on avattava heti. Miehenpuoli nousee, nappaa pyyhkeen ympärilleen ja avaa. Isännän työkaverin on päästävä paskalle, ei sen kummoisempaa. Me sitten jatkamme saunomista työkaverin tehdessä tarpeitaan oven toisella puolen.
Samassa saunan ovi aukeaa, ja isäntä ojentaa kätensä ovesta sisään. Hän on sekoitellut Leijonapulloon omat keitoksensa ja käske miehenpuolen maistaa, siis samalla kun työkaveri ähertää suihkuverhon takana. Miehenpuolen maistettua keitosta tarjotaan myös minulle, kieltäydyn kuitenkin kohteliaasti.
Ai niin, ja ne kirkkaanpinkint rintaliivit ja tummanpunaiset pikkuhousut ovat keskellä salin lattiaa, ja ovi siihen suuntaan on auki. Noh, ehkä nämä ihmiset ovat ennenkin nähneet alusvaatteita... Näin olettaisin.
Miehet lähtevät kylpyhuone-vessa -yhdistelmästä ja saunomisemme jatkuu. Saatuamme tarpeeksemme siirrymme suihkun puolelle. Meidät kuitenkin keskeytetään jälleen siinä vaiheessa, kun olen saanut hierottua shampoot päähäni. Talon emäntä tulee vielä ennen tansseihinlähtöä pissalle. Minä hiivin saunaan miehenpuolen jäädessä suihkuun, äitinsä ollessa pissalla suihkuverhon takana kolmen metrin päässä. Edellisestä samantyyppisestä tapahtumasta mahtaa olla aikaa yli 15 vuotta.
Ja sitten ne lähtevät. Vihdoin olemme melkein kaksin kotona. Vihdoin ei pelkoa siitä, että joku pelmahtaa sillä samaisella sekunnilla paikalle kun olen ilman yläosaa. Kiitos.
Tämän tapahtumasarjan lisäksi kävimme lomalla kerran myös ulkosaunassa. Harvinaista oli, että lämmittäjinä emme toimineet minä miehenpuoleni kanssa, vaan talon emäntä. Miehenpuolen sisko ja tämän kihlattu olivat käyneet ennen meitä, sauna oli mukavan lämmin, padassa kiehui vesi. Pukuhuoneessa tosin oli noin 10 astetta pakkasta. Ulkosaunan lämmittäminen osui yhdelle niistä hyvin kylmistä päivistä.
Pesuhuoneen puolella olikin sitten jo onneksi mukavasti plusasteita. Lattia tosin oli jäätävän kylmä, eikä sillä oikein tohtinut kävellä. Pukkarista suoraan saunaan, siis. Mukana oli lonkerot meille kumpaisellekin.
Puukiuas lämmitti ehkäpä jopa liikaakin, juomamme eivät oikein pysyneet kylminä. Miehenpuoli kävikin sitten hakemassa saunaan ämpärillisen lunta, johon upotimme lonkerot. Jäähdyttämistehtävänsä lisäksi lumi pääsi myös osallistumaan höyrytoimiin heitellessämme sitä kiukaalle. Oli ihanaa ja tunsin itseni melko lapseksi. Vapautuneeksi ja onnelliseksi.
Lapsetusolo vain kasvoi, kun miehenpuoli kävi sekoittamassa valmiiksi vesiä ja löysi yhdestä ämpäristä noin litran kokoisen jääkimpaleen. Miehenpuoli toi sen saunaan iloksemme ja leikimme sillä hetken aikaa, kunnes laitoimme sen lumen sekaan jäähdyttimeksi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun meillä oli ulkosaunan lauteilla jäpala, edellisenä talvena miehenpuoli kantoi pesuhuoneen ämpäristä noin viiden litran vetoisen järkäleen lauteille sulamaan.
Saunassa alkoi kuitenkin tulla liian kuuma ja minun oli poistuttava. Miehenpuoli heitteli innoissaan löylyä ja vihtoi itseään löytämällään vihdalla. Minäkin halusin velä vihtoa, joten hetken päästä olinkin jo takaisin lauteilla ripsimässä itseäni koivunoksilla. Poistuin kuitenkin melko pian.
Mutta lapsettaminen ei loppunut. Jääpala ei ollut ehtinyt kutistua vielä merkittävästi lumiämpärissä. Päätimme yhteistuumin laittaa jään kiukaalle sulamaan ja tuottamaan höyryä. Itse kestin saunassa noin puoli minuuttia, miehenpuoli noin puolitoista. Ja jääpalan sulaminen vain kesti ja kesti. Höyry täytti myös pesuhuoneen ja lämmitti mukavasti.
Sinne se jäi sulamaan meidän jälkeemme. Peseydyimme, uskaltauduimme pukuhuoneeseen, puimme päällemme nopeasti ja siirryimme sisätiloihin katsomaan elokuvaa jättäen jälkeemme varsinaisen höyrysaunan seuraaville saunaan kiirehtijöille.
Loman jo oikeastaan minun osaltani loputtua tapahtui kolmas mielenkiintoinen saunakeikka. Olimme olleet miehenpuoleni kanssa metsässä nelisen tuntia, pakkasta riitti se noin 20 astetta. Varpaani olivat palelleet aivan alusta lähtien, mutta sisun voimalla en valittanut, vaan kestin koko tapahtuman ajan.
Kotiin päästyä oli käveleminen vaikeaa, jalat olivat tunnottomat ja kylmät. Varpaat eivät oikein taipuneet. Mutta saunassa vasta aloin tutkia jalkojani ja niille aiheutuneita vahinkoja. Ensin en huomannut mitään erikoista. Punaisethan nuo tassuparat olivat, kipeät, vähän turvoksissa ja kylmät.
Käänneltyäni jalkojani hetken huomasin kuitenkin oikean jalan isovarpaan olevan muita vähän sinisempi. Kiinnitin siihen huomiota ja tutkin myös sen ympäristöä. Löysinkin jotain erityisen mielenkiintoista: jalkapohjan puolella isovarpaasta vähän alaspäin oli puoli sentiä leveä ja pari senttiä pitkä musta alue. Hyvä hyvä. Palellutin siis jalkani oikein kunnolla.
Illan mittaa musta alue hävisi, mutta varpaat eivät taipuneet seuraavanakaan aamuna kunnolla. Ja sinä päivänä palellutin ne vielä kaksi kertaa uudelleen. Ei auttanut kuin mennä sitä seuravana päivänä kouluterveydenhoitajalle esitelemään viikonlopun tuloksia ja kyselemään, että paranevatkohan nämä varpit enää ikinä.
Kello on paljon. Saavumme miehenpuolen kotiin, jossa koko muu perhe on jo ollut saunassa. Kiuaskin on jo pois päältä. Päätämme kuitenkin vielä saunoa, sillä hiukseni ovat todella likaiset ja olemme muutenkin odottaneet, että saisimme avata loman ensimmäiset saunakaljat ( ja -siiderit).
Saunan lämmettyä oikeisiin lämpötiloihin hipsimme alakertaan pyyhkeet kainalossa. Perheen +48 -osasto on kuitenkin päättänyt lähteä tanssimaan. Mukana on myös isännän entinen työkaveri. Seisoskelemme keittiössä odottamassa pääsyä vessaan ja saunaan. Emäntä vaihtaa vaatteita ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran - lopultakin myyty 50-luvun pallokuosihameelle, nätille pusakalle ja mustille korkokengille. Mutta meikki vielä. Olemme odottaneet keittiössä 15 minuuttia.
Mutta menkat! Nuo salakavalat ovat päättäneet alkaa paria päivää etuajassa. Mainitsen asiasta miehenpuolelle. "No kohta päästään saunaan", on vastaus. "Ne alkokin nyt eikä kohta", isken takaisin. Siihen ei ole vastaansanomista. Koetan valua mahdollisimman hitaasti (ihan niin kuin minä voisin siihen jotenkin vaikuttaa) odotellessamme vielä toiset 15 minuuttia meikkaamista, hiustenlaittoa ja toisten vessassakäyntiä.
Lopultakin! Saamme luvan käyttää saunaosastoa ja salia ihan vapaasti. Riisun vaatteeni keskelle salin lattiaa nätiksi kasaksi, alusvaatteet toki päällimmäisinä. Vessan ja suihkun kautta nappaan siiderini ja kiipeän saunan lauteille rentoutumaan. Löylyäkin riittää, vaikka kaikessa temmellyksessä joku onkin kääntänyt kiukaan uudelleen kiinni. Suurta vahinkoa ei kuitenkaan ole ehtinyt tapahtua.
Yhtäkkiä kylpyhuoneosaston oveen kouputetaan - on kuulemma kova kiire ja ovi on avattava heti. Miehenpuoli nousee, nappaa pyyhkeen ympärilleen ja avaa. Isännän työkaverin on päästävä paskalle, ei sen kummoisempaa. Me sitten jatkamme saunomista työkaverin tehdessä tarpeitaan oven toisella puolen.
Samassa saunan ovi aukeaa, ja isäntä ojentaa kätensä ovesta sisään. Hän on sekoitellut Leijonapulloon omat keitoksensa ja käske miehenpuolen maistaa, siis samalla kun työkaveri ähertää suihkuverhon takana. Miehenpuolen maistettua keitosta tarjotaan myös minulle, kieltäydyn kuitenkin kohteliaasti.
Ai niin, ja ne kirkkaanpinkint rintaliivit ja tummanpunaiset pikkuhousut ovat keskellä salin lattiaa, ja ovi siihen suuntaan on auki. Noh, ehkä nämä ihmiset ovat ennenkin nähneet alusvaatteita... Näin olettaisin.
Miehet lähtevät kylpyhuone-vessa -yhdistelmästä ja saunomisemme jatkuu. Saatuamme tarpeeksemme siirrymme suihkun puolelle. Meidät kuitenkin keskeytetään jälleen siinä vaiheessa, kun olen saanut hierottua shampoot päähäni. Talon emäntä tulee vielä ennen tansseihinlähtöä pissalle. Minä hiivin saunaan miehenpuolen jäädessä suihkuun, äitinsä ollessa pissalla suihkuverhon takana kolmen metrin päässä. Edellisestä samantyyppisestä tapahtumasta mahtaa olla aikaa yli 15 vuotta.
Ja sitten ne lähtevät. Vihdoin olemme melkein kaksin kotona. Vihdoin ei pelkoa siitä, että joku pelmahtaa sillä samaisella sekunnilla paikalle kun olen ilman yläosaa. Kiitos.
Tämän tapahtumasarjan lisäksi kävimme lomalla kerran myös ulkosaunassa. Harvinaista oli, että lämmittäjinä emme toimineet minä miehenpuoleni kanssa, vaan talon emäntä. Miehenpuolen sisko ja tämän kihlattu olivat käyneet ennen meitä, sauna oli mukavan lämmin, padassa kiehui vesi. Pukuhuoneessa tosin oli noin 10 astetta pakkasta. Ulkosaunan lämmittäminen osui yhdelle niistä hyvin kylmistä päivistä.
Pesuhuoneen puolella olikin sitten jo onneksi mukavasti plusasteita. Lattia tosin oli jäätävän kylmä, eikä sillä oikein tohtinut kävellä. Pukkarista suoraan saunaan, siis. Mukana oli lonkerot meille kumpaisellekin.
Puukiuas lämmitti ehkäpä jopa liikaakin, juomamme eivät oikein pysyneet kylminä. Miehenpuoli kävikin sitten hakemassa saunaan ämpärillisen lunta, johon upotimme lonkerot. Jäähdyttämistehtävänsä lisäksi lumi pääsi myös osallistumaan höyrytoimiin heitellessämme sitä kiukaalle. Oli ihanaa ja tunsin itseni melko lapseksi. Vapautuneeksi ja onnelliseksi.
Lapsetusolo vain kasvoi, kun miehenpuoli kävi sekoittamassa valmiiksi vesiä ja löysi yhdestä ämpäristä noin litran kokoisen jääkimpaleen. Miehenpuoli toi sen saunaan iloksemme ja leikimme sillä hetken aikaa, kunnes laitoimme sen lumen sekaan jäähdyttimeksi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun meillä oli ulkosaunan lauteilla jäpala, edellisenä talvena miehenpuoli kantoi pesuhuoneen ämpäristä noin viiden litran vetoisen järkäleen lauteille sulamaan.
Saunassa alkoi kuitenkin tulla liian kuuma ja minun oli poistuttava. Miehenpuoli heitteli innoissaan löylyä ja vihtoi itseään löytämällään vihdalla. Minäkin halusin velä vihtoa, joten hetken päästä olinkin jo takaisin lauteilla ripsimässä itseäni koivunoksilla. Poistuin kuitenkin melko pian.
Mutta lapsettaminen ei loppunut. Jääpala ei ollut ehtinyt kutistua vielä merkittävästi lumiämpärissä. Päätimme yhteistuumin laittaa jään kiukaalle sulamaan ja tuottamaan höyryä. Itse kestin saunassa noin puoli minuuttia, miehenpuoli noin puolitoista. Ja jääpalan sulaminen vain kesti ja kesti. Höyry täytti myös pesuhuoneen ja lämmitti mukavasti.
Sinne se jäi sulamaan meidän jälkeemme. Peseydyimme, uskaltauduimme pukuhuoneeseen, puimme päällemme nopeasti ja siirryimme sisätiloihin katsomaan elokuvaa jättäen jälkeemme varsinaisen höyrysaunan seuraaville saunaan kiirehtijöille.
Loman jo oikeastaan minun osaltani loputtua tapahtui kolmas mielenkiintoinen saunakeikka. Olimme olleet miehenpuoleni kanssa metsässä nelisen tuntia, pakkasta riitti se noin 20 astetta. Varpaani olivat palelleet aivan alusta lähtien, mutta sisun voimalla en valittanut, vaan kestin koko tapahtuman ajan.
Kotiin päästyä oli käveleminen vaikeaa, jalat olivat tunnottomat ja kylmät. Varpaat eivät oikein taipuneet. Mutta saunassa vasta aloin tutkia jalkojani ja niille aiheutuneita vahinkoja. Ensin en huomannut mitään erikoista. Punaisethan nuo tassuparat olivat, kipeät, vähän turvoksissa ja kylmät.
Käänneltyäni jalkojani hetken huomasin kuitenkin oikean jalan isovarpaan olevan muita vähän sinisempi. Kiinnitin siihen huomiota ja tutkin myös sen ympäristöä. Löysinkin jotain erityisen mielenkiintoista: jalkapohjan puolella isovarpaasta vähän alaspäin oli puoli sentiä leveä ja pari senttiä pitkä musta alue. Hyvä hyvä. Palellutin siis jalkani oikein kunnolla.
Illan mittaa musta alue hävisi, mutta varpaat eivät taipuneet seuraavanakaan aamuna kunnolla. Ja sinä päivänä palellutin ne vielä kaksi kertaa uudelleen. Ei auttanut kuin mennä sitä seuravana päivänä kouluterveydenhoitajalle esitelemään viikonlopun tuloksia ja kyselemään, että paranevatkohan nämä varpit enää ikinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
