Paranoia

Kumma kuinka sitä tuntee itsensä aika usein vainoharhaiseksi.

Onko housujen vetskari auki?
Onko meikki levinnyt?
Ovatko hiukset sekaisin?
Alkoivatko menkat juuri?
Puhuvatko nuo minusta?
Nauravatko nuo minulle?
Olenko unohtanut jotain?
Muistinko varmasti kaiken?

Enimmäkseen epäluuloisuus liittyy ulkonäköön. Sitä kai pelkää tulevansa nolatuksi. Tälläiset pikkuasiat ja niistä murehtiminen kuitenkin nakertavat itsetuntoa roimasti. Itsensä epäily ei ole tässä yhteydessä hyvä asia. Tekee mieli kaivautua johonkin isoon, pehmeään ja peittävään, mielellään vielä poistua paikalta.

Mikäköhän tässä auttaisi? Tietysti muiden ihmisten käytös vaikuttaa osaltaan, erityisesti kouluympäristössä.Haluan antaa itsestäni itsevarman, asiallisen, ystävällisen, rennon, mutta silti tietyllä lailla tiukan kuvan. Kovin harvoin tunnen onnistuvani. Yleensä vikaan menee itsevarman ja rennon kohdalla. Useimmiten tiukentavalla tavalla.

Joskus mietin, kuinka pohjalla itseluottamukseni ja -varmuuteni olisi, jos en seurustelisi. Nyt kun seurustelen, tiedän ainakin, että joku pitää minusta, tukee ja suojaa minua. Kävi sitten mitä tahansa.

Noh, uskallan nykyään taas käyttää korkokenkiä koulussa. Sattuneesta syystä sekin oli vähän aikaa pois kysymyksestä. Kuten myös meikkaaminen.