Välikatsaus

YouTube ei toimi.

Tai siis varmaan toimii oikeasti, mutta ei tällä koneella. Tällä koneella ei myöskään ole Spotify:ta. Eikä liioin muuta musiikkia missään muodossa.

Kovin yksinäiseksi sitä itsensä tuntee, kun ei ole mitään, mitä kuunella. Mp3-soitinkin kun jäi ottamatta mukaan. Että tiistaina saakin sitten taas kuunnella musiikkia.


Olen viimeisen kolmen viikon ajan tutkinut M. A. Castrénia. Tänään vihdoin sain tutkimukseni päätökseen, vielä tietysti voisi harkita yhden kirjan loppuun lukemista. Epätoivouksissani ja tylsistyksissäni päädyin tänään myös etsimään tietoa netistä kyseisestä ihmisestä ja tämän elämästä. Ja eihän kukaan tietenkään ollut kirjoittanut mitään edellisen etsintäkerran jälkeen.

Periaatteessa tämä Castrén oli oikein mielenkiintoinen tyyppi, tai ainakin hänen tutkimuksensa ja matkansa olivat - ovat - mielenkiintoisia. Olen ollut jo pitkän aikaa viehtynyt suomalaissukuisiin kansoihin kielineen ja kulttuureineen. Nyt tuli vihdoin joku syy lukea niistä oikein kunnolla. Olisin kuitenkin halunnut lukea hieman enemmän itse tutkimustuloksista, enkä niinkään matkoista. Parhaita osia kirjassa olivat, kuinka sana "koti" ja fraasi "mennä kotiin" tulevat saamen kielestä. Saamelaisethan siis asuvat kodissa.

Pienet yksityiskohdat, kuten "Oli niin kylmä, että viinakin jäätyi pulloon", luettelisin myös kirjan parhaimpaan antiin. Ja koska en mitenkään erityisesti ole perehtynyt Venäjän maantieteeseen (vaikka haluaisinkin kyllä, ihan oikeasti!), olisivat vaikka huonostikin piirretyt kartat siellä täällä tuoneet mahtavan lisän ja hieman ymmärrystä, esimerkiksi kahden paikan välimatkan suhteen.

Samalla kun googlailin Castrénia päädyin googlailemaan myös miehenpuolen sukunimeä. Ja sitten taas innostuin sukututkailemaan. Vähän huono aika kyseiselle, kieltämättä, kun huomenna on koeviikon viimeinen koe ja siihen tutkimusmatkailijatutkielmaankin meni aika paljon aikaa. Siitä huolimatta pommitin miehenpuolta kysymysliudalla Facebookissa. Miehenpuolen sisko autuaasti vastaili kaikkeen, mihin vastauksen tiesi. Loppuihin hän toivoi minun ottavan selvää ja kertomaan hänellekin. Eli kun taas parin viikon kulutua menen käymään anopin luona, saankin tentata kyseistä ihmistä kysymyksilläni useamman tovin. Ja kaikki varmaan tykkää, anoppi erityisesti?

Parista viikosta puheen ollen, ensi viikonloppuna onkin kisat. Perjantai-iltana pitäisi mennä kasaaman telttoja rastipaikalle, lauantaina samaan paikkaan pitäisi raahautua aamusta. Kotiin pääsee illasta, aikaisintaan kahdeksalta. On taas pitkä päivä tulossa tämän tytön varpaille, jotka koekisassa hieman paleltuivat pahasti. Toivokaamme siis suhteellisen lämmintä keliä. Saman viikonlopun sunnuntaina on myös lippukunnan vuosikokous. Sinne myös.

Seuraavana viikonloppuna onkin taas vähän äksöniä. Tai erityisesti jo ennen viikonloppua - potkiaiset keskiviikkoiltana, wanhat torstai-iltana ja wanhojen jatkot perjantai-iltana. Lauantaiaamuna jatkopaikan siivous ja sen jälkeen saakin mennä tenttaamaan sitä anoppia ja viettää toivottavasti koulu- ja partiovapaan viikonlopun pitkästä aikaa! Ihan tervetullutta, sanon minä. Niin, se onkin sitten viimeinen viikonloppu alaikäisenä. Tai toiseksi viimeinen, miten sen nyt ottaa. Kuitenkin.