Postimerkit, nuo kutaleet, saivat minut pauloihinsa. Niiiiiin oli tarkoitus ostaa asiallisia, aikuismaisia ja ehkäpä maskuliinisia postimerkkejä.
Toisin kävi. Päädyin keijukaisiin kimalteella. Mies kiittää.
Kyyniseksi minua luonnehtivat. Oikeastaan se on paras luonnehdinta, joka minusta on tehty aikoihin. Itse tunnistin tämän piirteen itsestäni välittömästi. Täytyykin vielä keskustella sen yhden poliisin vaimon kanssa aiheesta kyynisyys. Ehkäpä hän ymmärtää minua silloin hieman paremmin.
Tänään oli verikoe. Oli muuten ihan kamalaa. En halua sellaiseen toiste. Yäkhyi.
Koulu ei mene hyvin. Minusta ei ilmeisesti tule työntekijää haluamaani ammattiin yksi, koska kyseinen kouluaine ei vaan suju. Menee koko ajan huonommin. Enkä oikeastaan edes tiedä, kuinka voisin opiskella sitä. En osaa.
Eikä minusta tule myöskään työntekijää haluamaani ammattiin kaksi, koska laiskapaskuuteni takia en koskaan pääse kyseiseen oppilaitokseen sisälle.
Enää voin luottaa vain valtion viralliseen ammatinvalintaoppaaseen. Ehkäpä minusta sittenkin tulee ammattiurheilija. Valitsen lajikseni sadan metrin aidat.
Ja koska olen tähänkin liian huono, täytyy varmaan tyytyä siihen valtion kakkosvaihtoehtoon, kehitysvamma-avustajaan. Jes. Tällä mennään pitkälle.
Sananen jos toinen minusta kehitysvamma-avustajana: kartan asiakkaita, puhun heistä pahaa työkavereiden kesken, nauran heille ja häpeän heitä, en pidä heitä itseni arvoisena, en pidä heitä kunnon työpanoksen arvoisina, minua iljettää heidän seuransa, vältän koskemista ja harrastan paljon käsienpesua.
Että terve. Tuonkin ammatin olisi saanut pois yksinkertaisella kysymyksellä: "Ovatko vanhukset ja vammaiset lähellä sydäntäsi?" Ammattiurheilijan olisi saanut heivattua veks kysymällä "Pidätkö kilpailutilanteista, jossa ihmiset laitetaan paremmuusjärjestykseen?" tai "Oletko harrastanut pitkään jotakin urheilulajia?". Hei haloo.
Työttömät elävät leveämmin kuin opiskelijat. Taidan ryhtyä työttömäksi.
Töistä puheen ollen - onkin taas se aika päivästä, kun on pakko käydä mollissa metsäsätämässä kesätöitä. Jos ei ensimmäisellä eikä toisella kerralla, niin sitten kolmannellakymmenellä seitsemännellä kenties?!
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti