Nukuin erityisen huonosti - vielä kolmen aikoihin vilkuilin kelloa. Puoli tuntia aiemmin olin kääntänyt pääni kohti jalkopäätä ja jalat laskenut tyynyille. Jotenkin se tuntui paremmalta ratkaisulta kuin jatkaa pyörimistä. Olin kuitenkin laittanut valot pois jo puoli yhdeltä kirjoitettuani ensin kirjeen korpisoturilleni. Uni ei vain tullut.
En pyörtynyt enkä oksentanut vanhojentanssiharjoituksissa.
Terveydenhoitaja käski rasvata ja hieroa paleltuneita jalkoja - ja toivoa parasta.
Historianopettaja rankaisi ärsyttävällä käsitekartalla.
Matikantunnilla selvisi, että meidän pitäisi osata myös logaritmit.
Valitsin aiheen äikän puheeseeni.
Viisastuin - vain noin 6 prosenttia maailman energiasta on öljyperäistä.
Löysin lehdestä hyvän kirjoituksen puhettani varten.
Osasin matematiikantehtävän ja olen itsestäni niin pirun ylpeä. Meni vain 50 minuuttia. Siihen ainoaan. Mutta silti.
Jaksoin tehdä toisen puolen historian läksystä.
Lisäsin yhden henkilön Polkuun.
Totesin, että Polku on ihan syvältä.
Vein astioita sinne, minne ne kuuluvat.
Väsyttää ja masentaa. On pirunmoinen ikävä. Erosta on alle vuorokausi ja sen jälkeen olen puhunut miehenpuolen kanssa puhelimessa ja kommunikoinut myös tekstiviestien kautta. Silti. Kylläpä olen vieroitusoireinen.
Vielä tänään pitäisi:
* Siivota huonetta.
* Käydä suihkussa.
* Lukea pari sataa sivua Kotiopettajattaren romaania - englanniksi.
* Opetella kahden aukeaman verran englannin sanoja.
* Tehdä mahdollisesti toinen puoli historianläksystä.
* Ehkä syödä jotain.
* Voimailla.
Mikäs hätä tässä on, onhan minulla vielä kolmisen tuntia aikaa. Taitaa Jane Eyre siirtyä. Ja sanat myös. Niitä olenkin pääasiassa vältellyt koko päivän.
One down, at least 179 to go. Not so funny.
47 päivää seuraavaan lomaan ja 49 elämään.
Masennus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti